Terveisiä Thaimaasta – kokemuksia Khao Lakista taaperon kanssa

02/03/2017

Matka oli mahtava. Kyllä kannattaa reissata.

Kotiuduimme siis toissapäivänä kahden viikon reissulta Thaimaan Khao Lakiin. Matka oli aikalailla äkkilähtönä buukattu, meille harvinaisesti pakettimatkana Tuin kautta. Jännittävän reissusta teki se, että tällä kertaa kahden aikuisen lisäksi matkassa mukana oli juuri yhden vuoden täyttänyt ja kävelemään oppinut tyttäremme.

Antakaas kun kerron mitä jännitin ennen matkaa ja miten siinä kävi.

  • Lennot. Miten yksivuotias viihtyy lentokoneessa 10-11 tuntia putkeen? Entäs unet? Tai aikaero? Lopputulema: lennot menivät paremmin kuin odotin. Mennessä meillä oli yölento ja pirpana ei nukkunut todellakaan niin paljon kuin olisin toivonut, mutta eipä nostanut huutokonserttiakaan. Väsynyt hän oli kyllä mutta melko tyytyväinen kun keikuteltiin kantorepussa. Paluu oli päivälento ja rehellisyyden nimissä on sanottava, että 11 tuntia viihdyttämistä oli aika pitkä aika meille vanhemmille. Mutta tyttö viihtyi hyvin, nukkui kolmet päikkärit ja lopun aikaa käveli pitkin käytävää, söi, leikki ja teki tuttavuutta takapenkin 2-vuotiaan pojan kanssa.
  • Aikaero. Meneekö pirpana ihan sekaisin aikaerosta ja nukkuu miten sattuu, tai siis ei nuku? Lopputulema: lapset sopeutuu. Niin teki pirpanakin. Ensimmäisenä päivänä valvominen vaati veronsa ja pienelle nousi kuume. Hän nukkui 14 tunnin yöunien päälle vielä päiväunia melkein kolmeen asti iltapäivällä mutta sen jälkeen loppuloman olikin rytmit kohdillaan.
  • Ruoka. Riittääkö kaikki ruoka mitä tuotiin kotoa? Entä paikallinen ruoka, maistuuko se? Tuleeko vatsapöpöjä? Lopputulema: ruoka riitti. Fried rice with vegetables ja banaanipannarit oli pirpanan suosikkeja paikallisista herkuista. Ensimmäisenä päivänä pienellä oli vatsa vekkulilla mutta Precosa tepsi.
  • Kuumuus Miten pieni jaksaa niin kovassa helteessä? Lopputulema: hyvin. Meidän rannalla oli paljon puita varjostamassa ja kevyt tuulenvire kävi koko ajan. Pieni nautti selvästi kun sai viilettää sannalla paljain varpain ilman vaippaa. Välillä tuli pää märäksi hiestä mutta eipä tuo silti valittanut. Sitten vain pulahdus uimaan ja paljon juotavaa. Hotellihuoneen ilmastointi oli ehdoton.


Kahden viikon aikana me rakennettiin varmasti miljoona hiekkakakkua, tirsoiltiin rannalla, uitiin sormet ja varpaat rusinoiksi, syötiin taivaallista ruokaa, mopoiltiin ympäri Khao Lakia, lipluteltiin bambulauttojen kyydissä, uitiin vesiputouksissa, käytiin markkinoilla, käytiin hieronnoissa ja koluttiin kyliä. Parhaan tästä lomasta teki se, että meillä oli neljätoista kokonaista vuorokautta viettää ihan vain keskenämme, aamusta iltaan. Pirpanan ei tarvinnut heipattaa isiä töihin ja meillä oli kaikki maailman aika leikkiä. Ei tarvinnut laittaa ruokaa tai pestä pyykkiä.



Matkalle lähdettiin ensisijaisesti tietysti sen takia, että minä ja J haluttiin lomalle. Ei sen takia että lähdettäisiin näyttämään maailmaa yksivuotiaalle, joka ei matkasta myöhemmin mitään muista. Mutta aliarvioin pirpanan. Kyllä yksivuotiaastakin näki pitkälle, että hän nautti täysin rinnoin. Oli värejä, makuja, tuoksuja, hiekanjyvien kutina varpaissa, meriveden suola iholla, paljon huomiota antavia paikallisia, hurjasti muita lapsia, valtavasti nähtävää ja tutkittavaa pienelle. Hän oli elementissään. Ja bonuksena vielä se, että nyt myös kotona kaikki lelut ja nurkat tuntuvat taas uusilta.

Vaikka hän ei matkasta myöhemmin mitään muistakaan, uskon silti, että nämä kokemukset kasvattavat häntä tottumaan ja suhtautumaan uusiin asioihin ja ihmisiin ja valavat häneen uskallusta ja rohkeutta. Reipas reissulainen hän ainakin tuntuu olevan. (Suosittelen lukemaan myös Matkakuume-blogin Gian jutun ”Uhrasin kaiken sinun takiasi – eli miksi matkustan lapsen kanssa”. Gian ajatukset käyvät erinomaisesi yksiin omieni kanssa.)

Lopuksi vielä yhteenveto kaikille teille, jotka mietitte edellisen postaukseni jälkeen miten meidän kaikkien tykötarpeiden kanssa kävi:

  • Maito: mukana oli 3 pussia korvikejauhetta ja n. 20 purkkia 2dl tuutia. Viimeiset jauheet käytettiin viimeisenä päivänä ja 2dl purkkeja jäi lennon jälkeen jäljelle 3 kpl. Aika nappiin siis.
  • Purkkiruoat: mukana 12 prk Hippiä eli vajaa 1 kpl per päivä. Ostettiin Khao Lakista 5 prk Heinzin pöperöä, joten yhteensä meillä oli 17 prk ruokaa. Jäljelle jäi 2. Pirpana söi jälkimmäisellä viikolla ravintolassa paistettua riisiä ja kasviksia hyvällä halulla.
  • Vaipat: mukana oli n. 60 vaippaa ja 36 uimavaippaa. Jäljelle jäi normivaipoista tasan yksi, uimavaipoista puolet. Sieltäkin olisi jonkinlaisia vaippoja saanut mutta kuulemma ne ovat falskaavaa sorttia. Mene ja tiedä.
  • Puurot: mukana 18 pussia Elovenan hetki-puuroa. Niitä jäi ehkä 6 kpl.
  • Smoothiet: mukana muovikassillinen (ehkä 40 kpl) vauvojen smoothie-pusseja. Jäljelle jäi 4 kpl.
  • Maissinaksut: turhia, ei oltaisi tarvittu.
  • Talk-murut: melkein kaikki meni.

Summa summarum: tykötarpeet meni mun mielestä aika nappiin. Jes! Ja takaisin tullessa oli helppo pakata kun tilaa oli tavaroille vaikka millä mitalla. Pirpanan uudet hiekkalelut saatiin heittämällä tuotua kotiin. Kesää odotellessa.

Päänavaus kaukomatkailuun lapsen kanssa oli onnistunut. Ja Thaimaa yhtä ihana ja lempeä kuin aina ennenkin. Myöhemmin kerron teille lisää Khao Lakista, pysykäähän siis kuulolla!


5 Comments

  • Kiitos tästä! Reissu kuulostaa taivaalta, ja postaus on arvokasta tietoa juuri niihin käytännön kysymyksiin taaperon kanssa. Jakoon lähtee mammaporukallemme 🙂

    • Eevi sanoo:

      Mahtavaa jos tästä on hyötyä! 🙂 Saatanpa koostaa vielä Q&A-jutun vinkeistä Thaimaahan taaperon kanssa. Kaikki tieto oli itsellenikin arvokasta reissua suunnitellessa.

  • Mulla on hyvin samanlaisia kokemuksia Thaimaasta pienten kanssa. Asiat toimii tosi hyvin ja lapset sopeutuu yleensä aikuisia paremmin. Mun mielestä parasta matkoissa on ollut aina juuri se perheen yhteinen aika, jota kotona meinaa harvoin löytyä. Lomalla oma perhe saa elää ikään kuin kuplassa, jota arkiset asiat ei pääse puhkaisemaan. Pakko muuten kysyä tuosta mopoilusta – miten onnistuitte siinä?

    • Eevi sanoo:

      Kyllä, tuo kupla on ihana.
      Hahaa, mopoilua mietittiin ensimmäinen viikko ja toisella viikolla uskaltauduttiin liikenteeseen. Hoitui siten, että pirpana manducalla mun syliin vatsan puolelle joten hän oli ikään kuin hodarin nakkina meidän välissä. Kypärät päähän kaikille kolmelle ja vauhtia mittarissa enintään 40 km/h. Tällä konstilla selitimme itsellemme, että kyyti oli vähän kuin fillarilla menisi. Mukelo viihtyi kyydissä erinomaisesti, nukahti aina kun mopo lähti liikkeelle. 🙂 Ja eittämättä tällä konstilla onnistuimme näkemään Khao Lakin ihan eri tavalla kuin muuten olisi ollut mahdollista.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *