Kun ennen reissua kerroimme muutamille tuttavillemme, että matkakohteemme on Khao Lak, useampi kommentoi suunnilleen näillä sanoin: ”no se on ainakin pieni ja rauhallinen”. Kuulosti juuri meille sopivalta.

Koska olimme matkassa juuri vuoden täyttäneen tyttäremme kanssa, loman ensimmäisellä viikolla näytti vielä siltä ettei meidän retkeltä jää paljon kerrottavaa Khao Lakin nähtävyyksistä tai aktiviteeteista, sillä keskityimme lähinnä lilluttelemaan ja laskemaan hiekanjyviä ihan omalla lähirannalla. Mutta annas olla kun koitti toinen lomaviikko ja päätimme elää maassa maan tavalla ja ottaa alle skootterin. Olemme aiemmilla Thaimaan reissuillamme mopoilleet reippaasti, sillä se on ollut nopein, näppärin ja halvin tapa tutkia ympäristöä. Nyt epäröimme asiaa viikon verran nuorimman matkaajan vuoksi, mutta hyvin tuo lopulta meni (muksu kypärä päässä Manducaan vatsan puolelle ja vauhti pidetään maltillisena). Ja niin aukeni meille myös Khao Lak.
Khao Lak
Khao Lak
Totta se oli, Khao Lak on ennen kaikkea pieni, rauhallinen, rantaelämään keskittynyt ja letkeä. Siellä ei ole ostoskeskuksia, vesijettejä, bile-elämää tai pilvenpiirtäjiä. Ne löytyvät kuulemma Phuketista. Rannoilla ei kulje kaupustelijoita. Paikallisten mukaan Phuketin ja Khao Lakin ero on siinä, että Phuketiin mennään lyhyemmäksi aikaa aktiivilomalle kun taas Khao Lakiin tullaan useaksi viikoksi lataamaan akkuja, joka vuosi uudelleen ja uudelleen.
White Sand Beach Khao Lak

Rannat

Khao Lakiin tullaan ennen kaikkea rantojen vuoksi. Kilometritolkulla hienoa hiekkaa ja turkoosia merta, se on se mikä paikalle lähes kaikki kävijät vetää. Suurin osa hotelleista on hyvin rannan tuntumassa, joten helpointa on tietysti heittää hotellihuoneessa simmarit ja lipilapit jalkaan ja painua sannalle. Mutta muutamaa yleisempää rantaa suosittelen myös:

White Sand Beach on Khao Lakin tunnetuimpia ja suosituimpia rantoja, ja syystä. Ehdottomasti käymisen arvoinen.
White Sand Beach Khao Lak
White Sand Beach Khao Lak
White Sand Beach Khao Lak
White Sand Beach Khao Lak
Coconut Beach on suositumpaa verrokkiaan White Sand Beachia hiljaisempi ja syrjäisempi, kaunis sekin.
Coconut Beach Khao Lak
Coconut Beach Khao Lak
Coconut Beach Khao Lak
Coconut Beach Khao Lak Thailand

Keskusta, Bang Niang ja ostokset

Meillä meni viikon verran ennen kuin hahmotimme mistä Khao Lakin keskusta alkaa ja mihin se päättyy (Phuketista tultaessa keskusta alkaa Lam Run kansallispuiston porttien jälkeen ensimmäisten rakennusten kohdalla ja päättyy suunnilleen Peter Bar & Restaurantin kohdilla). Käytännössä keskusta nimittäin on vilkkaasti liikennöidyn nelikaistaisen tien pätkä, jonka molemmilla varsilla on kauppoja ja ravintoloita. Meille rattaiden kanssa kulkijoille keskustan koluaminen oli haastavaa, sillä jalkakäytäviä on niukasti ja liikenne hurjaa. Manducalla onnistui paremmin.
Khao Lak Thailand
Bang Niangin kaupunginosa / kylä / miksi sitä nyt kutsuisi, oli hauska alue. Sinne poiketaan pikatieltä Tsunami-muistomerkin ja markkinoiden kohdalta. Rakennukset ovat viihdyttävän värisiä ja näköisiä ja alueella on hauskoja ravintoloita ja kahviloita.
Khao Lak Thailand
Khao Lak Thailand
Khao Lak Thailand

Bang Niangin markkinat kannattaa myös ottaa ainakin yhden iltapäivän/illan ohjelmaksi. Ne järjestetään maanantaisin, keskiviikkoisin ja lauantaisin klo 14-20 ja kojuja on hervoton määrä monessa rivissä. Olimme pienet ostoksemme tehneet jo aiemmin, mutta markkinoille päästyäni tajusin, että kaikki samat asiat olisi voinut itse asiassa hankkia keskitetysti suoraan markkinoilta – oli se sitten kolttua, tiikeribalsamia tai puuesineitä.


Ravintolat

Ravintoloita on paljon. Siis paljon. Tällä kertaa en koko kahden viikon aikana kyllästynyt vielä thairuokaan, vaikka aiemmilla reissuilla niin on päässyt vääjäämättä käymään. Ja löysin suosikkiannokseni: Mhu Kum Whan. Porsaanlihaa tuoreiden kasvisten, sitruunaruohon ja chilin kera. Mielettömän hyvää.

Mutta niihin ravintoloihin. Meidän suosikki oli oman hotellin (Mai Khao Lak resort) rannalta löytyvä Andaman-ravintola, jossa käytiin lähes tulkoon joka ilta. Mielettömän hyvät annokset ja vielä ihanampi porukka ravintolaa pyörittämässä. Keittiö oli parakkiolosuhteissa ja niin vain siellä taiottiin toinen toistaan maittavampia annoksia.

Fiinimmästä päästä oli, ja lämpimän suositukseni saa, Gold Elephant Restaurant Khao Lakin keskustan laidalla. TripAdvisorin mukaan se on heti alkuillasta täynnä ja annokset vähän tyyriimpiä. No totta, rantaravintoloihin nähden hintataso oli hieman korkeampi, mutta euroihin käännettynä ei edelleenkään huimannut päätä. Me olimme paikalla lounasaikaan ja silloin olimme lähes ainoat asiakkaat. Tilaamani Spicy Beef Salad oli uskomattoman hyvä. Lounaan ohjelmanumerosta vastasi pirpana, joka päätti tylsyyksissään viskata mutsin lompakon kaiteen yli ravintolan pihan koristelampeen kalojen sekaan. Pisteet tarjoilijalle, joka sen syöksyi sieltä onkimaan.


Aktiviteetit ja retkikohteet

Khao Lakin ympäristössä on lukuisia vesiputouksia. Osa niistä on hyvinkin pieniä puroja, jotkut vähän isompia. Näyttävin (ja samalla vaikeapääsyisin) käymistämme putouksista oli Ton Chong Fa Waterfall, joka muodostuu muistaakseni 5-7 eri tasosta. Meille riitti, että saavutimme putouksen ensimmäisen tason, sillä sinnekin oli 500m ylämäkivaellus helteellä ylimääräisellä 10kg pirpanapainolla. Mutta mukelon ilme kun pääsi dippaamaan viileään ja raikkaaseen veteen putouksen alla oli kaiken sen vaivan väärti. Vesiputoukselle oli myös melko suolainen 200 bahtin sisäänpääsymaksu per nuppi, mutta samalla lipulla pääsee saman päivän aikana Lam Ru:n kansallispuistoon. Kannattaa siis suunnitella visiittinsä niin että käy molemmissa. Vesiputoukselle on päätieltä matkaa noin seitsemän kilometriä. Me pöröttelimme paikalle mopolla. Kansallispuiston sisäänkäynnin ja vesiputouksen välinen etäisyys on n. 15 km.



Lam Ru -luonnonpuisto kannattaa siis sisällyttää samaan päivään kuin tuo Ton Chong Fan vesiputous. Itse puisto oli meidän osalta nopeasti nähty, sillä menimme paikalle melko myöhään ja suurin osa reitistä on niin vaikeakulkuista, ettei sitä kannattanut lähteä yksivuotiaan kanssa kiertämään. Toki se sissinä ja Manducan kanssa olisi ollut teoriassa mahdollista, mutta tässä tapauksessa mukavuudenhalu voitti. Maisemat olivat kyllä ihan kivoja.



Bamboo rafting eli perinteisillä thaimaalaisilla bambulautoilla lipluttelu pitkin raikasvetistä puroa oli yllättävän miellyttävä kokemus. Meillä oli alunperin suunnitelmissa lähteä pitkähäntäveneellä jollekin saarelle, mutta se tyssäsi pienimmän pelastusliivien puutteeseen. Sen sijaan meille suositeltiin tätä bambulauttaretkeä, ja valinta oli oikein onnistunut. Vettä on sen verran vähän etteivät pelastusliivit ole välttämättömyys ja bambulautan kyydistä näkee uskomatonta luontoa taas vähän eri näkövinkkelistä. Ai niin, ja kuulemma me lipluteltiin myös yhden puussa lepäävän käärmeen ali. En onnistunut bongaamaan sitä livenä mutta valokuvasta löysin lieron kyllä (löydätkö itse?). Tavallaan olen ihan tyytyväinen etten erottanut sitä sillä hetkellä.



Monet retket pysähtyvät nopeasti merivoimien ylläpitämässä merikilpikonnien suojelukeskuksessa. Vaikka karuhkon oloiset fasiliteetit vähän hirvittivät, tarkoitusperät ovat erinomaiset. Merikilpikonnat ovat vaarassa, sillä niitä pyydetään salaa lihan takia. Similanin saarien yhdeksästä saaresta saaret 1-3 ovat suljettuja kilpikonnien vuoksi, sillä niitä yritetään pelastaa. Suojelukeskuksessa on muutama valtava kilpikonna, joita ei luonnosta enää juuri löydy, ja niiltä kerätään talteen munia. Munista kuoriutuvia poikasia hoivataan kunnes 4-5-vuotiaina ne vapautetaan jälleen Similanin saarille.



Josta päästäänkin siihen, että retki paratiisimaisille Similanin autiosaarille on varmasti yksi Khao Lakin suosituimpia aktiviteetteja ja olisi ehdottomasti ollut meidänkin listallamme jos reissussa oltaisiin oltu kahden. Nyt tuo 80 km pikavenematka jää odottamaan myöhempää ajankohtaa ja pirpanan kasvamista vähän isommaksi. Saarista nähdyt kuvat ovat kyllä visusti mielessä ja niiden perusteella suosittelen käymistä.

Similan islands

Kuva: Yut Cha / Flickr

Kuva: Yut Cha / Flickr

Kun meillä kerran oli mopo alla, päätimme pöräyttää yhtenä aamupäivänä Takua Pan vanhaankaupunkiin. Rakennukset siellä ovat reippaasti 100-vuotiaita ja kaduilla huokuu itämainen historia. Alue itsessään on hyvin pieni, joten se on nopeasti nähty. Mutta tunnelmaltaan melko ainutlaatuinen. Olimme esitteistä ja netistä katsoneet, että siellä pitäisi olla sunnuntaisin markkinat, mutta ainakaan niitä ei aamupäivän aikana näkynyt. Ehkä olimme liian aikaisessa. Jos suunnittelet käyntiä täällä, kannattaa olla tarkkana että löydät perille. Itse vanha kaupunki ei suinkaan ole Takua Pan kaupungin alueella, vaan ainakin nelisen kilometriä sieltä Krabiin päin. Meillä meinasi usko loppua tien päällä, mutta niin vain lopulta päädyimme oikeaan paikkaan.



Viimeiseksi jätin tsunamin. Khao Lak oli Thaimaan osalta yksi pahimpia tuhoalueita, ja tapahtuma näkyy katukuvassa edelleen. Pääkadun varrella on muistomerkkinä suuri poliisivene, joka raahautui veden voimasta koko kahden kilometrin matkan mereltä sisämaahan juuri tuohon kohtaan missä se nyt makaa. Paikalla on valtavasti kuvia uhreista ja pelastuneista ja tapahtuma on tavalla tai toisella koskettanut jokaista paikalla olijaa. Paikka vetää mielen matalaksi, mutta merkittävyydeltään se on Khao Lakille niin suuri, että suosittelen käymistä.

Kysyttävää, kommentteja tai lisää vinkkejä Khao Lakiin suuntaaville? Jätähän viestiä alle tai laita sähköpostia :)