Terveiset männyn latvasta – Seikkailupuisto Zippy Helsinki

17/06/2016

Muistatteko toukokuun sään? Jos ette, niin se oli ainakin täällä etelässä aurinkoinen ja lämmin, monesti helteinen. Koko kuukauden. No auta armias kun koitti se kuukausia odotettu päivä kun pääsen ensimmäiselle omalle retkelle sitten pirpanan syntymän, saapuu se kesän ensimmäinen ukkosmyräkkä. Ukkonen yhdistettynä männyn latvassa keikkumiseen ei kuulosta äkkiseltään järin viisaalta yhdistelmältä mutta siitä viis, minähän lähden!

Bongasin jo viime kesänä Helsinkiin Talin liikuntapuistoon avatun Zippy seikkailupuiston, mutta se jäi silloin kokeilematta. Nyt pääsin testaamaan rataa kovasti kaivattujen työkavereiden kanssa, miten metkaa!

Paikalle saavuttaessa ei heti saa käsitystä ratojen pituudesta tai haastavuudesta. Reitit maastoutuvat Talin mäntymetsään mainiosti ja valjaat nivusissa oltiin äkkiä ihan seikkailufiiliksissä. Pienellä  harjoitteluradalla raavittiin hetki hiusrajaa tuon vaijeria pitkin liu’utettavan turvakapulan kanssa, ja kun sen operointi oltiin selvitetty, päästiin radoille.
Zippyssä on viisi rataa, jotka on värikoodattu haastavuusasteen mukaan kuin laskettelurinteet konsanaan. On vaaleanvihreää, tummanvihreää, sinistä, punaista ja mustaa. Etelä-Afrikan vaijeriliukujen jälkeen ajattelin näiden ratojen olevan pala kakkua, ja rehvakkaasti lähdin matkaan. Vihreät radat menivät helposti ja hauskasti, punaisen kanssa oltiin jo haasteissa. Ja niin kävi että mustalle en edes uskaltautunut. Korkeuden puolesta ehkä kyllä, mutta tehtävät olivat vaikeammilla radoilla jo fyysisesti sen verran haastavia, että näillä tappikoivilla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta selvitä tippumatta turvavaijerin varaan. Ainakaan sen jälkeen kun oli ensin saanut jäsenensä maitohapoille muilla radoilla.


Korkeanpaikankammoisille tiedoksi, että periaatteessa puisto sopii myös teille. Helpommat reitit kulkevat matalammalla, ja mitä vaikeammille edetään, sitä korkeammalla ne kulkevat. Punainen rata me vielä selvitettiin, ja sen arvioin kulkevan arvioilta kymmenen metrin korkeudella. Tutisuttavin osuus oli tämä nuoralla kävely, joka tuntui kestävän ikuisuuden. Voi sitä riemua kun pääsin toiselle puolelle!

Tähän väliin mainittakoon, että kaikki nämä kuvat on otettu kännykällä. Voitte arvata ettei radalla paljon järkkäreitä kuljetella kun kännykkäkin oli riittävän haastava saada mukaan kaatosateessa ilman vetoketjutaskuja. Päädyin tunkemaan luurin urheiluliivien sisään 😉

Pöö!


Helpommat radat olivat onneksi yllättävän pitkiä, joten rahalle sai sikäli mukavasti vastinetta. Olimme paikalla kolmisen tuntia, ja siinä ajassa ehdin kiipeillä läpi vaaleanvihreän, tummanvihreän ja punaisen radan, päivittää kuulumiset kavereiden kanssa ja pitää sämpylätauon. Sininen jäi käymättä kun aika loppui, jäipä siis ensi kerrallekin jotakin.

Entä se ukkonen? Hitusen pisti mietityttämään kun roikuin männyssä salamoiden vilkkuessa, ja tiedustelimmekin asiaa radan alapuolella pyöräilevältä henkilökunnalta. Kuulemma ukkostutkaa syynätään vastaanotossa silmä kovana, ja jos pilvet liikkuvat turhan lähelle, väki haetaan puista alas. Meillä ei kuulemma ollut vielä mitään hätää. Sade laittoi radoille ylimääräisen lisähaasteen, mutta tunnelma oli meillä silti katossa. Tai oikeastaan vielä korkeammalla, siellä männyn latvassa. Kiitti kamut!

Wuhuu! Liu’ut oli kivoimpia. Sonjakin selvästi ilmeen perusteella tykkää.



Kuvakredut Ruhan Elinalle!


Näitä seikkailupuistojahan on avattu viime aikoina useampia ympäri Suomea. Urbaani viidakkoseikkailijatar Laura tiesi kertoa, että näitä löytyy Helsingin lisäksi ainakin Vierumäeltä, Pyhtäältä, Turusta ja Jyväskylästä. Lisään listaan vielä Hämeenlinnan, sillä bongasin veneestä käsin Aulangolta HugoParkin, joka täytyy käydä testaamassa. Siellä on ainakin maisemat kohdillaan! Jos teillä on näistä kokemuksia niin kertokaa ihmeessä.

Meillä oli sateesta huolimatta huippukivaa, ja kotiin palattuani kuulin että niin oli ollut J:llä ja pirpanallakin.


Pysy mukana matkassa

Facebook Ι Instagram Ι Bloglovin

4 Comments

  • Hih, seikkailupuistot ovat hauskaa puuhaa! Itse olen käynyt Mustikkamaan Korkeessa, se on aika pienen näköinen, mutta sielläkin saa adrenaliinin kivasti virtaamaan. Täytyypä mennä kokeilemaan Zippya! 🙂

  • Mrs Suvi sanoo:

    Jee nämä kiipeilypuistot on tosi hauskoja! Tallinnassa ja Piritassa on tällaiset myös, jos joku meinaa lähteä Viroon kokeilemaan. Turvallisuusaspekti ei kuitenkaan (ainakaan silloin, kun testasimme) ollut yhtä hyvä kuin Suomessa. Espoon Leppävaarasta löytyy myös tällainen puisto, se on lähellä uutta ihanaa maauimalaa.

    • Eevi sanoo:

      Joo tämä ainakin oli tosi hauska! Ja tarkasti käytiin kyllä kaikki turvaohjeistukset ennen kuin päästettiin omin nokkineen radalle.
      Ja kiitti vinkeistä 🙂

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *