Kylässä Kekkosilla

21/03/2015

Kävimme viime sunnuntaina kyläreissulla. Astelimme kaunista pihaa pitkin merenrantatontille, jolla seisoi jykevä kivitalo. Sisäänkäynti oli lämmin ja kutsuva ja  olohuone avara ja valoisa. Olimme tulleet Kekkosille.

Joka paikassa oli siistiä, mutta itse isäntäväkeä ei näkynyt missään, vaikka odotimme heidän tupsahtavan nurkan takaa vastaan. Astelimme peremmälle olohuoneen puolelle, ja siellä Urkki ja Sylvi olivat meitä vastaanottamassa, kauniissa kehyksissä musta flyygelin päällä. Heidän läsnäolonsa aisti kaikesta. Teki mieli hiippailla vaikka toisaalta olo oli sangen kotoisa. Välillä piti muistutella itselleen että tämä ei ole mikä hyvänsä Jämerä kivitalo, vaan Tamminiemi, Sigurd Frosteruksen ja Gustaf Strengellin suunnittelema 1904 valmistunut huvila. Risto Rydin ja Carl Gustaf Mannerheim residenssi ja koti, jossa Urho Kaleva Kekkonen on asunut ja kuollut.
Tamminiemen salissa istuessa toivoisi, että seinät osaisivat puhua. Kekkosen presidenttikaudella talo oli usein päivänpolitiikan keskiössä ja huoneet ovat nähneet jos jonkinlaista vierasta. Vain isommat tilaisuudet järjestettiin Presidentinlinnassa.

Salin perältä siirrymme pieneen ruokasaliin. Sivupöydällä nököttää sikarilaatikko. Kas, se on Kekkosen 80-vuotislahja Fidel Castrolta.

Kekkosen työhuone. Enpä olisi uskonut sinne joskus pääseväni. Siellä seisoskelen pitkän tovin hiiren hiljaa ja tutkailen. Nahkatuoliin on painunut presidentin istumajälki. Selän takana pönöttää krumeluuri emalimaljakko, 60-vuotislahja Nikita Hrustsevilta. Työhuoneeseen on tuplaovet ja 10 sentin paksuinen seinä varmistaa etteivät huoneessa käydyt keskustelut kantaudu ulkopuolisten korviin. Ikkunasyvennyksessä Kekkonen kävi kahdenkeskisiä neuvotteluita. Ja tietysti siinä rantasaunassa joka olisi avoinna kesällä.


Yläkerrassa saavutaan varsinaisiin asuintiloihin. Kukkapuron Karuselli-tuoli TV:n edessä, Ateljee-sohvat Aarnion Pallo-tuolin rinnalla. Artekia, Sarpanevaa, kotimaista designia. Periaatteessa kuin mistä hyvänsä varakkaammasta suomalaisesta kodista, paitsi että täällä aikaa viettivät Kekkoset lapsineen ja lapsenlapsineen. Tilaa ei ole valtavasti, juuri sopivasti itse asiassa. Sylvin ja Urkin omat makuuhuoneet, vaatimattomat ja niin suomalaiset.

Se tekeekin Tamminiemestä niin vaikuttavan. Kaikki on aitoa ja oikeaa. Aika tuntuu pysähtyneen 70-luvulle. Silti vaikutti siltä kuin presidentti ja rouva Kekkonen olisivat asuneet talossa vielä eilen.










Tamminiemi vihittiin museokäyttöön joulukuussa 1987, puolitoista vuotta Urho Kekkosen kuoleman jälkeen, ja se avattiin uudelleen peruskorjauksen jälkeen 2012. Perikunta lahjoitti Kekkosten irtaimiston Suomen valtiolle hoidettavaksi museoon liittyvänä Urho Kekkosen kokoelmana. Museota esitetään autenttisessa 1970-luvun asussa.

Tamminiemi sijaitsee Helsingin Seurasaaren (klik!) kupeessa osoitteessa Saurasaarentie 15 ja on avoinna ympäri vuoden ke-su 11-17. Pääsymaksu aikuisilta 7 euroa. Museon yhteydessä pihan lisärakennuksessa toimii myös museokauppa ja kahvila.

2 Comments

  • Anu Haapala sanoo:

    Kiitos hauskasta vinkistä ja kiinnostavasta tarinasta! Tamminiemessä en ole ikinä käynyt, joten täytyypä ottaa asiaksi vaikka tänä keväänä. Seurasaari on ihana paikka, mutta sielläkään en ole tainnut käydä moneen vuoteen. Miten tämä kotikaupungin nähtävyyksien kiertely onkin muka aina niin vaikeaa… 🙂

    • Eevi sanoo:

      Kiitos ja kiva kun tulit lukemaan 🙂 ilman muuta suosittelen Tamminiemeä ja aion itsekin käydä siellä uudelleen kun rantasauna on auki. Samaa mietin usein että sitä etsii kiinnostavia paikkoja aina turhan pitkältä. Täytyy tehdä lista lähipaikoista että ne muistaa sitten sopivalla hetkellä. 🙂

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *