Polkupyörien Amsterdam

01/12/2014

”Polkupyörän lainasimme, sillä näin me ajellaan. Minä poljen, sinä ohjaat. Niin kuin tanssi matka käy…” Ainakin melkein.

En muista koska opin ajamaan polkupyörällä ilman apupyöriä. Mutta muistan, että ensimmäinen pyöräni oli kirkkaanpunainen Solifer. Isä otti siitä apupyörät irti ja huijasi, sanoi pitävänsä kiinni mutta ei pitänytkään. Ja voi sitä riemua kun hoksasin ajavani ihan itse. Osasin!

DSC_0308

Polkupyörä on ollut minulle aina sangen luonteva kulkupeli. Pitkälti jo siitä syystä, että kotikaupungissani Hämeenlinnassa mihinkään ei ole kovin pitkä matka, ja ajokortittomana alaikäisenä se oli ainoa väline millä sain itse kuljetettua itseni paikasta toiseen. Liikunta tuli vähän vahingossa siinä sivussa. Nyt pääkaupunkiseudulla asuessani kaipaan pyöräilyä. Voisihan sitä lenkille lähteä, mutta polkeminen tuntuu mielekkäämmältä kun on joku määränpää mihin pyöräillä. Muutaman kerran olen fillaroinut töihin keskustaan, mutta 28 kilometrin taival yhteen suuntaan on sen messevä matka, että kelin ja fiiliksen pitää olla täsmälleen kohdillaan että viitsin urakkaan ryhtyä.

On meilläkin toki fillarin kanssa ollut ryppyjä rakkaudessa, kuten silloin kun sen renkaat eivät pitäneet mustalla jäällä ja paiskauduin asfalttiin. Ilman pyöräilykypärää. Sittemmin olemme tehneet Nakamurani kanssa sopimuksen, että minä pidän kypärää joka kerta ja talven pyörä saa levätä rauhassa.

Viime aikoina olen hoksannut, että munamankeli on mainio väline kaupunkilomilla. Tiedättehän, kaupunkilomilla kuluu helposti kengänpohjat puhki kävelystä ja metrolla on toisaalta sääli suhata kun maisemia ei näe matkalla. Vuokrasimme polkupyörät ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten Lontoossa, ja se osoittautui mahtavaksi ideaksi. Hurautimme hetkessä hotellilta aamiaiselle Notting Hilliin ja sieltä taas keskustaan. Jalkapohjat eivät väsyneet ja matkalla sai katsella maisemia ja nauttia kaupungin menosta.

Nyt syksyllä kävin ensimmäistä kertaa Amsterdamissa. J on siellä ravannut yhtenään töiden puolesta, joten visiitti loman puitteissa on venynyt ja venynyt. Mutta nyt siellä vihdoin käytiin yhdessä. Ja jos jossakin kuuluu pyöräillä, niin Amsterdamissa.

Polkupyörävuokraamoita on siellä täällä pitkin kaupunkia, kannattaa kysyä vinkkiä majapaikan resepsuunista. Ainakin Damin aukion takana on useampikin fillarivarasto.

Amsterdam on siitä mukava paikka pyöräillä, että siellä ei ole mäkiä. Ja kaikki muutkin pyöräilevät, joten pyöräteitä on joka paikassa. Mutta juuri koska kaikki muutkin pyöräilevät, meno saattaa olla melko hurjaa. Kun lähdimme pyörävuokraamosta, palautui hetkeksi elävästi mieleen se tunne kun taannoin 35 tunnin matkustamisen jälkeen tupsahdimme jetlaagissa vuokra-autolla Sydneyn keskustaan, vasemmanpuoleiseen liikenteeseen manuaalivaihteisella autolla ja mietimme kumpaan suuntaaan liikenneympyrässä pitää ajaa. Hiukan oli peura ajovaloissa -olo.

Minä poljin tyytyväisenä perässä ja J aurasi edellä tietä. Sujui kuin tanssi siihen asti kunnes osuimme pahimpaan ruuhkaan ja heitin perästä nokkelia neuvoja reittivalintoihin.

DSC_0284

DSC_0209

Jos on yhtään kokemusta Helsingin keskustan trikoohousujen seassa sukkuloimisesta, eivät Amsterdamin sunnuntaipyöräilijät pääse turhan suuresti säikäyttämään. Mutta väkeä on kuin pipoa, joten pyöräily on miellyttävämpää kaupungin sisimmän ytimen ulkopuolella. Erityisen mukavaa oli pyöräillä kanaalin rantoja ylös ja alas, ja pysähtyä välillä kahville, lounaalle tai viinilasilliselle.

P.s. Hollantilaisissa polkupyörissä on mielettömän ahteriystävälliset satulat.

DSC_0297

DSC_0217

 

DSC_0294

DSC_0056

DSC_0223

DSC_0154

DSC_0225

DSC_0044

DSC_0023

DSC_0128

DSC_0142

DSC_0147

DSC_0203

DSC_0216

DSC_0218

DSC_0241

DSC_0281

DSC_0304

DSC_0127

DSC_0289

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *