Se oli naisten reissu. Pariisi kylpi auringonlaskun väreissä ja roseviini maistui Pont Des Artsin tikkuisella sillalla jokilauttojen lipuessa Seineä pitkin.
Pompitaan nyt hieman. Johdonmukaisuus ei selvästi ole vahvuuksiani, mutta väliäkös tuolla. Englannin ja Kolin maistiaisten jälkeen vien teidät kesäiseen Pariisiin kahden vuoden taa, mutta siihen on syynsä.
Tänään on äitienpäivä, ja tämän matkan tein äidin kanssa vajaat kaksi vuotta sitten kesällä. Olin muuttanut omilleni jo vuosikymmenen aiemmin, ja sen jälkeen en ollut äidin kanssa juurikaan reissannut. Oli siis korkea aika korjata erhe, ja mikäs parempi naisten reissun kohde kuin Pariisi.
Pariisissa, kuten monissa kaupunkikohteissa, parasta on tunnelma. Se kun kulkee katuja pitkin ja haistelee ja maistelee ilmaa, ruokia ja juomia. Katselee ympärilleen ja ihmettelee. Pariisi hemmotteli meitä auringonpaisteella jatkuvasti. Illalla laskeva aurinko värjäsi kaupungin punertavaksi ja tarjosi helpotusta helteeseen. Pohdittiin tovi missä iltaa olisi mukava viettää ja auringonlaskun näkisi mukavasti, ja päädyttiin siihen, että meidän kahden naisen säästömatkaseurueemme suuntasi ravintolan sijasta kauppaan. Nappasimme patongit, salaatit, naposteltavat ja roseviinipullon ja suuntasimme Pariisin tunnetuimmalle sillalle, Pont Des Artsille.
Oli meillä maisemat kohdillaan ja viini maistui hyvälle. Pont Des Artsin lankut ovat juuri sen verran leveät, että niiden välistä saa kurkittua alla Seineä pitkin lipuvia jokilauttoja. Sillan kaiteet ovat täynnä rakastavaisten kiinnittämiä munalukkoja. Hetken yritin humanistin laskupäällä räknätä miten paljon kaikista siltaan kiinnitetyistä lukoista tulee lisäpainoa ja pohdin miten silta sen kestää. Tuskastuin pian ja unohdin koko asian. Muistin sen uudelleen vajaa vuosi matkamme jälkeen kun luin lehdestä, että sillan kaiteet olivat romahtaneet lukkojen painosta. Samalla tuli vastaus laskutoimitukseen: noin 40 tonnia.
Klisee tai ei, sillalta on mukavat näkymät ikoniselle rantapenkereelle. Eihän Pariisissa voi käydä käymättä Seinen rannalla.
Ja aika kivaa oli olla äidin kanssa matkalla! Hyvää äitienpäivää, äiti. Arvaa mitä saat lahjaksi? No tietysti ranskalaista roseviiniä.

Siellä me ollaan, alareunassa. Morjes!
Huh, miten upeita kuvia! Valtava Pariisin ikävä iski välittömästi.
Sait minusta vakilukijan. 🙂
Marjukka
Hih, kiva kun löysit perille ja pidit kuvista 🙂 Vielä kun pääsisi joskus sinne Uuteen-Seelantiin…
Ja kiitos samoin, seuraan jännityksellä sun projektin etenemistä!
Ihana postaus ja tuo on kyllä niin totta, parasta on ihan vaan paikallisen tunnelman haistelu ja maistelu. Nyt kyllä tuli pienen pieni ikävä takaisin Pariisiin, olin siellä aikoinaan työharjoittelussa ja viime reissulla (ihan liian monta vuotta sitten) mieheni kosi minua siellä! 🙂
Uh miten romanttista! Selvästi vaikuttaa siltä että teidän täytyy joku hääpäiväreissu tehdä takaisin rikospaikalle 🙂
Minähän en mieheni kanssa ole Pariisissa ollut kummallakaan kerralla, vaan mulle ne ovat olleet naisten reissuja äidin tai ystävän kanssa. Pariisi on ihana kummin vaan!