Päijänteen vierasvenesatamat

18/09/2016

(Jos haluat ensin lukea meidän retkestä, asia onnistuu täällä: Päijänteen kansallispuisto)

Päijänteen kansallispuistossa parasta antia ovat eittämättä saaret. Mutta jos menokenkää vipattaa tai kaipailee mannerta ja fasiliteettejä, tarjolla on yöpymiseen myös vierasvenesatamia.

Olimme alunperin suunnitelleet yöpyvämme kaikki kolme yötä vierasvenesatamissa, sillä se tuntui vaivattomammalta ja turvallisemmalta vaihtoehdolta viisikuisen pirpanan kanssa. Ensimmäinen yö nukuttiin heti Vääksyssä, sillä vene laskettiin vesille vasta iltahämärässä. Näin pääsimme matkaan heti aamutuimaan.

Meitä oli varoteltu etukäteen, että Vääksyssä saattaa olla kekkeröintiä iltamyöhälle. Pilvinen ja sateinen sää takuulla rauhoitti meininkiä, ja me vietettiin paikalla ihan levollinen yö. Ympäristön ja puitteiden puolesta Vääksy sopi juuri tähän tarkoitukseen: kunhan saadaan laituripaikka missä yöpyä, päästään vessaan ja saadaan ehkä kaffilasta sumpit ja purtavaa. Satamassa oli vähän parkkipaikkamainen fiilis.

Toinen yö oltiin Kuhmoisissa, sillä se on valittu kahteen otteeseen sisävesien vuoden vierasvenesatamaksi. Se ihme piti siis nähdä.

Kuhmoisten vierasvenesatama on palveluidensa puolesta ihan kelpo paikka. Rannassa on kioski, ravintola, tankkaus, jätteiden tyhjennys, suihkut, wc:t ja ilmainen rantasauna, jossa oli miesten ja naisten vuorot. Yöpyminen oli sangen edukas, muistaakseni viisi euroa yö, kun emme tarvinneet veneeseen sähköä. Sähkön kanssa hintaa taisi tulla toinen vitonen siihen päälle ellen ihan pieleen muista. Suihku oli muistaakseni myös vitosen verran per nuppi, mutta me päädyimme ilmaiseen rantasaunaan ja pulahtamaan kirkkaaseen järviveteen.

Naisten saunavuorolla oli hiljaista. J ja pirpana jäivät leikkimään veneeseen kun kaappasin pyyhkeen ja uikkarit ja hiihtelin crocsit jalassa rantasaunalle. Seurakseni sain länsisuomalaisen rouvan, joka iloitsi päästessään ensimmäistä kertaa pariin viikkoon saunaan. He olivat miehensä kanssa lähteneet paatillaan liikkeelle Turun saaristosta, veneilleet sieltä Helsinkiin josta vene nostettiin rekan kyytiin ja kuljetettiin Päijänteelle. Suunnitelmissa heillä oli sukkuloida Päijännettä pohjoiseen niin pitkälle kuin pääsee (ja voin kertoa että pääsee muuten aika pitkälle), siirtyä sieltä yli Saimaalle, veneillä Saimaan poikki takaisin etelään, sieltä Itämereen ja takaisin Turun saaristoon.

”Vau mikä reissu teillä!”, ihastelin. Tiedustelin myös minkä verran ovat ajatelleet varata reissuun aikaa.

”Koko kesän. Olimme suunnitelleet tätä jo pidemmän aikaa, mutta nyt minulta loppuivat työt, joten ajateltiin että tässä on tilaisuus.”

Mahtavaa. Ehkä mekin J:n kanssa sitten eläkkeellä.

En tiedä oliko Kuhmoisissa sinä iltana enemmän meininkiä kuin tavallisena kesäiltana, sillä kuulemma Lahden veneseuran regatta oli rantautunut paikalle. Ravintolan ulkoterassilla soitti rautalankaorkesteri ja sään hölliessä tunnelma tuntui olevan katossa joka veneessä. Toki tämä tiesi sitä, että pirpanakin simahti yöunille vasta reilusti iltakymmenen jälkeen. Mutta ei se mitään, lomalla saa valvoa.

Illalla hilpeenä kaljaa ja aamulla kalpeina hiljaa. Niinpä meidän noustessa uuteen päivään aamukahdeksan aikoihin tunnelma laiturilla oli sangen seesteinen ja rauhallinen. Ei ristin sielua missään, aurinko paistoi ja järvi oli peilikirkas.

Vertailimme J:n kanssa tätä monesti palkittua vierasvenesatamaa meille niin tuttuun Petäykseen, ja miljöön puolesta Kuhmoinen ei ollut sen parempi. Kivempi juttu oli ilmainen rantasauna, mutta toisaalta Petäyksessä on frisbeegolf-rata, biljardi ja minigolf. Mutta Kuhmoisissa on tankkaukset sun muut pelit ja pensselit, mitkä nostavat sen palveluiden puolesta hyväksi satamaksi.

Viimeinen yö meidän oli tarkoitus viettää Padasjoella. Kesä oli parhaimmillaan, aurinko paistoi ja oli viikonloppuilta kello seitsemän. Lipluttelimme Padasjoen satamaan, joka oli kuin huopatossutehdas. Kiinni. Glups, meillä oli ruoka loppu.

Äkkiä sovellussuunnitelma käyttöön, J liftasi Padasjoen keskustaan kauppaan ja yöksi paineltiin Lietsaareen. Lopulta passeli vaihtoehto, mutta kyllä jäimme ihmettelemään sataman suljettuja luukkuja. Emme nimittäin suinkaan olleet ainoa venekunta joka kävi paikalla kiertämässä ja vetämässä vesiperän.

Näin meille kertyi vierasvenesatamakokemuksia kolmen sijasta kaksi, mutta bonarina saimme yön saaressa. Ja mainittakoon, että se vei voiton näistä kolmesta paikasta. Koska Suomi ja luonto. Eipä siihen juuri muuta tarvita.

1 Comment

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *