Lupaus kesästä

17/03/2015

Vähälumisissa talvissa on se hyvä puoli, että lumen sulamista ei kaltaiseni kärsimättömän ihmisen tarvitse pitkään odotella. Siitä huolimatta kevät on tänä vuonna ennätysaikaisessa. Toki nyt kun erehdyin sanomaan sen ääneen, luontoäiti varmasti rankaisee malttamatonta usuttamalla takatalven niskaamme. Mutta en aio lannistua, sillä hetkiseksi sain muistutusta siitä minkälainen maailma on kun aurinko paistaa. Ja lupausta, että kesä on tulossa.

Merkillistä mitä auringonpaiste voi tehdä mielelle. Minusta se on tehnyt viime päivinä selvästi yhtäaikaisesti levottoman ja levollisen, malttamattoman mutta kuitenkin kärsivällisen. Kuljeskelen nautiskellen kaduilla ja hyppään bussista pois pysäkkiä aiemmin, jotta saan hetken ulkoilmaa. Ravistelen kenkien sisältä pois hiekkaa ja pohdin miten etanat selviytyvät talvesta. En jaksaisi odottaa kesää, mutta en halua sen myöskään tulevan liian pian. Haluan nautiskella näistä aurinkoisista kevätpäivistä, mutta samalla teen jo kuumeisesti suunnitelmia kesälle ja syksylle. Matkakuume vaivaa erityisen pahasti. Katselen jäiden lähtöä ja odotan veneilykesää, mutta nautin siitä että hyttyset eivät ole sentään vielä heränneet. Töissä erehdyin tänään hetkeksi kuvittelemaan että on jo toukokuu. En osaa sanoa olinko pettynyt vai helpottunut kun hoksasin olevani kaksi kuukautta aikaisessa.

Olin unohtanut minkälaista on siristää silmiä suojaksi auringolta. Olin myös unohtanut, miltä kuohuviini maistuu terassilla ja Ikean fleece-huopa tuntuu polvilla. Kaikessa on taas uutuudenviehätystä, myös Helsingin Seurasaaressa. Sitä helposti unohtaa ne paikat jotka ovat kaikkein lähinnä. Minä olin unohtanut Seurasaaren kymmeneksi vuodeksi, ja jälleennäkeminen tapahtui sunnuntaina. Ei hassummat lenkkeilymaastot Kekkosella.












5 Comments

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *