(For English go to Finnish Travel Blog – Key West in 24 hours)

It is good to have an end to journey toward; but it is the journey that matters, in the end. -Ernst Hemingway

Key Westin oma poika Hemingway sen sanoi. Autoretkellä Key Westille toki päämäärä on mainio, mutta itse matkallakin on todellakin väliä. Maisemat ei ole nimittäin ihan kuten minkä hyvänsä motarin varrelta.

Moni pohtii kannattaako Miamin lomasta uhrata aikaa retkeen Key Westille. Minä olen vakaasti sitä mieltä, että kannattaa. Ja suosittelen vielä, että älkää suotta yrittäkö urakoida matkaa edestakaisin yhden päivän aikana, vaan varatkaa suosiolla periltä ainakin yksi yö, parhaassa tapauksessa kaksi. Mutta 24 tunnissa Key West on mahdollista koluta, joskin jälkikäteen ajateltuna olisin mieluummin lötkötellyt saarella toisenkin vuorokauden. Key West oli nimittäin eittämättä meidän Floridan matkan parasta antia, molempien mielestä.

Näin meidän retki eteni:

1. Ajomatka

Miami Beachilta kertyy Key Westille matkaa 167 mailia eli suunnilleen 270 kilometriä, eikä reitti ole lainkaan monimutkainen. Varsinkaan kun pääsee tielle numero 1 jota posotetaan suoraan n. 200 km kunnes ollaan perillä. Google mapsin mukaan ajomatkaan kuluu 3 ja puoli tuntia. Tämä pitää varmasti aika lähelle paikkansa, toki reitillä on jonkin verran katseltavaa, joten ei kannata posottaa nasta laudassa ellei ole erityistä kiirettä vaan pysähdellä matkalla. Me startattiin Ford käyntiin aamusella, siinä kahdeksan maissa, ja oltiin perillä suunnilleen puoliltapäivin. Miami Beachilta kun lähtee aamulla saa onneksi ajella vasten ruuhkia, sillä työmatkaliikenne on tietysti Miamiin päin.

Ajomatkan alkupätkä on tylsähköä kunnes päästään Keysin saariryhmälle. Key Largolta napattiin Starbucksit autoon ja sen jälkeen radiota rallatellen tiputeltiin pitkin mahtavia merimaisemia kohti määränpäätä. Reitin paras kohta on tietysti 7 Mile Bridge, eli noin kymmenen kilometrin pituinen silta Marathonin ja Bahia Honda Key -saarten välillä. Sillan alussa Marathonin saaren päässä on muuten mukava ravintola/kuppila Sunset Grille & Raw Bar mistä on hulppeat maisemat sillalle ja merelle. Erinomainen paikka pysähtyä lounaalle tai juomalle ja vaikka pulahtaa uima-altaaseen.



2. Majoitus

Majoitus Key Westillä on valitettavasti lähtökohtaisesti melko suolaisen hintaista. Tässäkin taitaa aikainen lintu napata madon, sillä mitä myöhempään varaamisen jättää, sitä korkeammaksi tuntuivat hinnat kipuavan. Valinnanvaraa toki on laidasta laitaan. Me painotettiin majapaikan valinnassa sijaintia, koska perilläoloaika oli suhteellisen lyhyt. Näin ollen haluttiin majoitus melko lailla keskustan tuntumasta. Valinta osui pieneen boutique-majataloon aivan Hemingwayn taloa vastapäätä, ja Lighthouse Court Hotel olikin kaikin puolin erinomainen valinta. Sijainti, siisteys, palvelu ja muut fasiliteetit olivat ensiluokkaisia ja näppäriä. Kuriositeettina mainittakoon, että me kyllä valvottiin yöllä tunti jos toinenkin, mutta siitä ei käy syyttäminen majapaikkaa vaan pitkin saarta kekkuloivia kukkoja, jotka ei todellakaan malttaneet odottaa edes viiteen tai kuuteen että alkoivat kiekumaan, vaan kello kaksi yöllä oli niiden mielestä ihan vallan mainio aika aloittaa jumalaton konsertti. Olen normaalisti hyvinkin eläinrakas, mutta siinä neljän aikaan aamuyöstä olin täysin valmis vääntämään niskat nurin niiltä kahdelta helttakaulalta jotka kiekui meidän ikkunan alla. Viisas (tai etenkin herkkäuninen) varautuu Key Westille siis korvatulpilla.




3. Iltapäivä kylillä

Kun kamat ja auto oltiin saatu majapaikkaan, oli aika suunnata kylille. Meillä ei ollut varsinaista suunnitelmaa muuten kuin tallustaa kohti keskustaa ja satama-aluetta ja katsella ympärillemme. Ainoa listalla ollut asia oli maistaa Key Lime -piirakkaa, saaren parasta sellaista. Niinpä konsultoin majapaikan respaa mihin mennä, vastaukseksi sain Kermit’s Key Lime Shoppen, josta kirjoittelin jo aiemmin.

Iltapäivä kului mainiosti katuja tassutellen (saaren pääkatuhan on kaakko-luode-suuntaan kulkeva Duval Street), vanhoja taloja ihaillen ja saaren tunnelmasta nauttien. Meno oli rennon letkeää, kuin Karibialle olisi tupsahtanut. Lämpötila huiteli trooppisissa lukemissa ja pysähtelimme olusille, myös Hemingwayn kantapaikkaan Sloppy Joe’s -pubiin. Siitä saarella mielestäni on kyse: letkeydestä, stressittömyydestä, palmujen alla istumisesta ja elämästä nauttimisesta. Kerrassaan metka paikka.













4. Ilta = auringonlasku

Miami Beachilla ihailtiin auringonnousua, mutta Key West on erityisen kuuluisa auringonlaskuistaan. Auringonlaskun näkee parhaiten luonnollisesti saaren länsinurkasta, Mallory Squaren tuntumasta. Ilmeisesti aukiolla pidetäänkin joka ilta juhlat auringonlaskun kunniaksi. Vaihtoehtona on myös hypätä veneen kyytiin: auringonlaskuristeilyitä on tarjolla runsain mitoin. Meidän valinta oli Mallory Squaren ja veneiden sijasta Sunset Pier -ulkoilmaravintola, josta oli mahtavat näkymät Meksikonlahdelle drinksujen äärellä. Ravintola löytyy aivan Duval Streetin päädystä, ja jos paikalle tulee hyvissä ajoin ennen auringonlaskua, istumapaikkoja on vielä hyvin tarjolla. Paikka täyttyy nopeasti ja illan hämärtyessä kekkerit ovat täydessä vauhdissa. Auringonlaskun jälkeen maittoi illallinen ja iltauinti hotellin uima-altaalla.





5. Aamupäivä ja paluumatka

Koska itse kylän keskusta oli jo kävellen koluttu, päätimme käyttää rikkonaisesti nukutun yön jälkeisen aamupäivän saaren muiden osien tutkailuun autolla. Keskustan lisäksi Key Westillä on antinaan hyviä hiekkarantoja saaren eteläreunalla. Turistikojujen t-paidoissa vilisi kuva betonipömpelistä, jossa sanotaan saaren nurkan olevan Yhdysvaltojen manneralueen eteläisin kohta, vain 90 mailin päässä Kuubasta. Mainio kuriositeetti sinänsä, mutta ei sen veroinen että olisin jonottanut paahtavassa helteessä saadakseni itsestäni kuvan möhkäleen vieressä. Sen sijaan päädyin kuvaamaan sitkeästi vuoroaan odottavia turisteja.


Puoliltapäivin lähdimme ajelemaan takaisin kohti Miami Beachia, jonne saavuimme sopivasti iltapäivällä ennen illallisaikaa, jälleen sopivasti ruuhkaa vasten kun työpaikkaliikenne kulki pois Miamista. Olimme molemmat hieman haikein mielin, Key Westillä olisi ollut mukava ellotella vielä toinenkin vuorokausi. 24 tunnissa saimme saaresta hyvän käsityksen, mutta varsinaista luppoaikaa meille ei juurikaan jäänyt. Ei toki stressikään päälle pukannut, mutta en olisi laittanut pahitteeksi loikoilla rannoilla ja viihtyisän majatalon altaalla tai nautiskella Miami Beachia edullisemmista ruoista ja juomista.

Meidän retki kului sujuvasti Fordin kyydissä, mutta Key Westille pääsee myös hulppeammin vaikkapa pienkoneella, kuten 50 State Puzzle -blogin Ulla teki. Viimeisenä vinkkinä vielä, että Globe Called Home -blogin Jenni kehui snorklausta Key Westillä maasta taivaisiin, ja jäi harmittamaan ettemme ehtineet sitä kokeilla. Älä sinä siis toista meidän virheitä, vaan varaa riittävästi aikaa ja käy snorklaamassa!

Mielelläni kuulen myös teidän kommenttejanne Key Westistä, mikä oli parasta? Suosittelisitteko? Mitä mieltä olette, riittääkö päivä tai vuorokausi?