Kaamoksen kauneus

01/01/2015

Pastellia pastellia

Syksy oli valtavan pitkä. Siltä se ainakin tuntui. Lumen tulo on kestänyt ja kestänyt… ja kestänyt. Aamut, päivät, illat ja yöt ovat olleet pimeitä. Ilmatieteen laitoksen mukaan aurinko paistoi Helsingissä marraskuussa yhteensä kokonaiset 13 tuntia. Se on vähän se.

Sitä loogisesti ajattelisi, että jos etelässä on talvella pimää, niin Lapissa on vielä pimeämpää. Joulukuu on sydäntalven ja kaamoksen aikaa, ja kaamoshan tarkoittaa sitä ettei aurinko nouse lainkaan. Mutta katin kontit, minä ainakin sain Levillä viikon valo- ja värikylvyn. Ei pelkästään vihreiden revontulien (klik!) myötä, vaan valkoisen lumen, kuuran ja sen jatkuvan pastellikajon, joka lumosi ainakin minut kauneudellaan.


Rinteessä

Parhaat näköalat kaamoksen väreihin aukesivat Levi-tunturin huipulta ja rinteistä.

Levin rinteet eivät aivan yllä Ylläksen tasolle, mutta valittamista ei silti missään nimessä ole. Ja itse asiassa joulun aika on kaamoksen kauneuden lisäksi sikäli passeli aika, että ruuhka ei pääse vaivaamaan rinteissä tai hissijonojen muodossa. Ainoa riski on sää, joka saattaa heittää celsiusasteet pahasti pakkaselle. Alkuviikosta ennen jouluaattoa meillä kävi säkä. Pakkasta oli juuri sopivat kymmenen astetta, ja ilma aivan tuuleton ja kirkas. Rinteissä ei ollut juuri ketään meidän lisäksemme, joten kyllä nautittiin kun saatiin paahtaa maailman cupin rinnettä alas keskenämme.

Jokaisen hissinousun jälkeen piti kaivaa kameraa repusta kun aina maisema oli niin mahtava että oli pakko saada kuva. Ja kyllä hissistäkin sai muutaman napsittua eikä kännykkäkään onneksi tippunut hankeen.

Pakkasesta viis

Loppuviikosta turnauskestävyyttämme jo vähän testattiin kun mittari huiteli kahdenkymmenen pakkasasteen kiprakammalla puolen. Levin sivuilla tosin sanottiin, että tunturin huipulla asteita ei olisi kuin -10. En uskonut. Niinpä vuorasimme itsemme michelin-ukoiksi ja lähdimme taistelutahtoa uhkuen mäkeen. Gondolin yläasemalla oli pakko uskoa, että lämpötilan logiikka on sama kuin saunassa: kylmä ilma painuu alas. Tunturilla oli suorastaan miellyttävä lämpötila, joten kipusimme aina hissillä ylös lämmittelemään. Kokonainen laskupäivä ei siis ollut mikään ongelma vaikka mittari näytti aika arktisia lukemia. Ja, no, minttukaakao auttaa tietysti aina.













3 Comments

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *