Suomi

  • Olihan minulle sitä paikkaa kehuttu. Kuulemma ehdottomasti näkemisen arvoinen. Todella kaunis. Ajattelin, että juu niin se varmaankin on, ihan kiva. Täytyy poiketa joskus kun siellä päin on liikkeellä. Tänä vuonna ajattelin vihdoin käydä

  • -Tulehan tänne! -Öggö, öggö, öggö! -Ai löysitkö kiviä? Juu-u, siellä lentää lintuja. Meillä oli vilkkaat keskustelut matkalla. Pirpana ei tosin osaa vielä sanoa kuin ’kukka’ ja ’äiti’ mutta niillä päästiin tällä

  • Meille on auennut ihan uusi maailma: pääkaupunkiseudun saaristo. Pirpana on varsinainen saariston lapsi, viilettää intoa piukeana pitkin polkuja ja kallioita, kerää kiviä ja käpyjä ja ihmettelee lintuja. Ja aika lapsenomaista intoa ollaan minä

  • Viime vuonna me oltiin äitienpäivänä veneellä järvellä shortseissa ja t-paidoissa. Aurinko porotti, lämpömittari huiteli reippaasti päälle kahdenkymmenen asteen lukemia ja jos puissa olisi ollut lehdet, niin päivä olisi mennyt heinäkuisesta

  • Mahtaako asiainlaita olla niin, että jos käy Kuopiossa eikä käy Puijon tornissa, se on vähän sama kuin kävisi Pariisissa mutta ei kävisi Eiffel-tornissa? Olen käynyt kyllä Pariisissa ja Kuopiossa, mutta en Eiffel-tornissa tai Puijon

  • 104 koiraa, jokainen niistä on yksilö. On nuorempaa ja vanhempaa, osa on kavereita keskenään ja toisilla ei synkkaa ihan yhtä hyvin. Kaikki ovat kuitenkin innokkaita. Ruokaa kuluu kuulemma sellaiset sata kiloa päivässä. On alaskanhuskeja,

  • Harrastin pienenä hetken ratsastusta. Siis todellakin vain hetken. En ole koskaan ollut henkeen ja vereen heppatyttö, pesäpallo vei voiton. Hevosen selässä en siis ole ollut ala-asteen jälkeen, paitsi kerran. Sen kerran kun oltiin J:n kanssa

  • Minä olen jouluihminen. Siis sillä tavalla kohtuullisesti. Ei niin, että kuusi tuotaisiin joulukuun alussa tai punaiset verhot ripustettaisiin marraskuussa. Vaan sillä tavalla, että kynttilöiden määrä lisääntyy, kausivaloja (huom. ei jouluvaloja

  • Nuuksio – tuo pääkaupunkiseudun ikioma korpimetsä. Käyntikertani Nuuksioon voidaan toistaiseksi laskea yhden käden sormilla, ja ihan vain etusormi ja peukalo riittävät osoittamaan montako reittivalintaa olen siellä tehnyt. Toki niistä on

  • Tiedättekö mitä me tehtiin tänä kesänä Päijänteen kansallispuiston veneretken lisäksi? Me muutettiin. Kyllä. Saatiin se ultimaattinen pakkaushaaste kun koko elämä piti kerätä laatikoihin, ikeakasseihin ja jätesäkkeihin ja siirtää paikasta A