Afrikan pisin vaijerirata

06/05/2016

Mä en ole mikään extreme-urheilija. Olen sen verran vellihousu, että Etelä-Afrikassa haisukellus jäi J:n suoritettavaksi ja benji-hyppyä katselin kyllä ihan mielelläni maan kamaralta. En niinkään pelkää korkeita paikkoja, mutta se järkyttävä jännitys, paniikki ja adrenaliini eivät ole mua koukuttaneet. Huvipuistoissa tyydyn mielelläni maailmanpyörään ja törmäilyautoihin ja jätän muut vempeleet väliin.

Meidän ensimmäisellä Etelä-Afrikan road tripillä majoituttiin pari yötä Margate-nimisessä kylässä itärannikolla ennen pitkää ajopäivää, ja meidän majatalon isännän suosituksesta tehtiin päivän retki Lake Elandin villieläinpuistoon. Puiston suosituin aktiviteetti on viilettää pitkin Afrikan pisintä vaijerirataa. J innostui tästä saman tien, ja puolen tunnin ylipuhumisen jälkeen huomasin vetäväni valjaita nivusiin.
Oribi Gorge Lake Eland

Lake Elandin puistoalueella saa kulkea omalla autolla, ja matkan varrella voi bongailla lähinnä antilooppeja, lintuja ja muita pieneläimiä. Saattaa joku kirahvikin vastaan tulla. Maisemien puolesta parasta antia löytyy Oribi Gorge -rotkon kupeeseen rakennetulta riippusillalta – ja tietysti siltä vaijeriradalta, jossa tosiaan viiletetään kahdeksaakymppiä rotkon yli toiselle puolelle lähestulkoon pelkän narun varassa. No ei nyt ihan, mutta siltä se tuntui.
Oribi Gorge Lake Eland
Oribi Gorge Lake Eland
Oribi Gorge Lake Eland

Vaijerirata lähtee rotkon huipulta, ja sen varrella on neljätoista liukua. Radan yhteismitaksi tulee neljä ja puoli kilometriä, mikä tekee siitä Afrikan pisimmän vaijeriradan. Ensimmäiset liu’ut oli lähinnä harjoittelua. Ihan simppeli homma!
Oribi Gorge vaijerirata Etelä-Afrikka
Oribi Gorge vaijerirata Etelä-Afrikka

Kunnolla vastinetta 520 randin (eli euroissa noin kolmenkympin) sijoitukselle alkaa saada, kun lähestytään kuudetta vaijeripätkää, joka viilettää 300 metrin korkeudessa 680 metrin matkan rotkon yli. Siinä kohden vedin muutaman kerran henkeä, mutta eihän sitä nyt enää perääntyäkään voinut. Onneksi tajusin pitää silmät auki, sillä maisemat oli kyllä huikeat. Eikä se kahdeksankympin vauhtikaan lopulta tuntunut niin hurjalta.
Oribi Gorge zip-line

Pisin liuku kun oli takana, loppu oli silkkaa nautiskelua. Viimeisellä pätkällä pidempijalkainen olisi juuri ylettänyt dippaamaan varpaat veteen.

Tämä seikkalulaji oli arkajalkaisemmallekin juuri sopiva. Onko kokemuksia vastaavista aktiviteeteista? Mitä suosittelisit?






Pysy mukana matkassa seuraamalla blogia Facebookissa, Bloglovinissa tai Twitterissä. Löydät minut myös Instagramista, johon päivittelen matkan varrelta paljon kuvia, jotka eivät välttämättä päädy blogiin asti.

1 Comment

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *