Khao Lak-8323
Kun ennen reissua kerroimme muutamille tuttavillemme, että matkakohteemme on Khao Lak, useampi kommentoi suunnilleen näillä sanoin: ”no se on ainakin pieni ja rauhallinen”. Kuulosti juuri meille sopivalta. Koska olimme matkassa juuri vuoden täyttäneen tyttäremme kanssa, loman ensimmäisellä viikolla näytti vielä siltä ettei meidän retkeltä jää paljon kerrottavaa Khao Lakin nähtävyyksistä tai aktiviteeteista, sillä keskityimme lähinnä lilluttelemaan ja laskemaan hiekanjyviä ihan omalla lähirannalla. Mutta annas olla kun koitti toinen lomaviikko ja päätimme elää maassa maan tavalla ja ottaa alle skootterin. Olemme aiemmilla Thaimaan reissuillamme mopoilleet reippaasti, sillä se on ollut nopein, näppärin ja halvin tapa tutkia ympäristöä. Nyt epäröimme asiaa viikon verran nuorimman matkaajan vuoksi, mutta hyvin tuo lopulta meni (muksu kypärä päässä Manducaan vatsan puolelle ja vauhti pidetään maltillisena). Ja niin aukeni meille myös Khao Lak. Totta se oli, Khao Lak on ennen kaikkea pieni, rauhallinen, rantaelämään keskittynyt ja letkeä. Siellä ei ole ostoskeskuksia, vesijettejä, bile-elämää tai pilvenpiirtäjiä. Ne löytyvät…Continue Reading
Khao Lak Thaimaa
Matka oli mahtava. Kyllä kannattaa reissata. Kotiuduimme siis toissapäivänä kahden viikon reissulta Thaimaan Khao Lakiin. Matka oli aikalailla äkkilähtönä buukattu, meille harvinaisesti pakettimatkana Tuin kautta. Jännittävän reissusta teki se, että tällä kertaa kahden aikuisen lisäksi matkassa mukana oli juuri yhden vuoden täyttänyt ja kävelemään oppinut tyttäremme. Antakaas kun kerron mitä jännitin ennen matkaa ja miten siinä kävi. Lennot. Miten yksivuotias viihtyy lentokoneessa 10-11 tuntia putkeen? Entäs unet? Tai aikaero? Lopputulema: lennot menivät paremmin kuin odotin. Mennessä meillä oli yölento ja pirpana ei nukkunut todellakaan niin paljon kuin olisin toivonut, mutta eipä nostanut huutokonserttiakaan. Väsynyt hän oli kyllä mutta melko tyytyväinen kun keikuteltiin kantorepussa. Paluu oli päivälento ja rehellisyyden nimissä on sanottava, että 11 tuntia viihdyttämistä oli aika pitkä aika meille vanhemmille. Mutta tyttö viihtyi hyvin, nukkui kolmet päikkärit ja lopun aikaa käveli pitkin käytävää, söi, leikki ja teki tuttavuutta takapenkin 2-vuotiaan pojan kanssa. Aikaero. Meneekö pirpana ihan sekaisin aikaerosta ja…Continue Reading
koh-samui-0081
Nyt vähän jännittää. Laukut on pakattu, ainakin luullaksemme, ja lento Phuketiin lähtee muutaman tunnin päästä. Määränpäänä meillä on Khao Lak ja lomaan varattu aikaa kaksi viikkoa. En muista milloin olisin Thaimaan matkaa jännittänyt, mutta nyt perhoset vatsaan tuo mukana matkustava yksivuotias, joka juuri opettelee kävelemään. Siihen kun yhdistetään kymmenen tuntia lentokoneessa paikallaan, en tiedä miten matkasta selvitään. Kerron sitten. Pakkaamisen kanssa olen aiemmin ollut melko höveli. Se jää usein viime tinkaan ja melko rutiinilla omat kamat saadaan jo kokoon. Mutta tämä urakka olikin jotain toista. Luin etukäteen blogeja ja haastattelin vauvojen kanssa Thaimaahan matkanneita kavereita, ja summa summarum näistä oli, että mukaan on otettava kaikki vaipoista puuroihin ja maidoista päivällisiin. Asiasta kiinnostuneille kerrottakoon, että mukaan on nyt pakattu 2 pakettia vaippoja, 3 pakettia uimavaippoja, muovikassillinen pussismoothieita (sekä hedelmä- että puuroversioita), 14 purkkia Hipp-ruokaa, 3 pussia maitojauhetta, 30 purkkia äidinmaidonkorviketta, Talk-muruja, maissinaksuja ja Elovenan pussipuuroja 18 kpl. Kerron sitten riittikö vai…Continue Reading
Levi low res-7486
104 koiraa, jokainen niistä on yksilö. On nuorempaa ja vanhempaa, osa on kavereita keskenään ja toisilla ei synkkaa ihan yhtä hyvin. Kaikki ovat kuitenkin innokkaita. Ruokaa kuluu kuulemma sellaiset sata kiloa päivässä. On alaskanhuskeja, siperianhuskeja ja muutama alaskanmalamuutti. Jokaisella koiralla on tietenkin oma nimi ja niiden emäntä Päivi tunnistaa kaikki karvakuonot nimeltä. Totta kai, kyllähän perheenjäsenten nimet nyt kuuluu muistaa, vaikka niitä olisikin yli sata. Joulupäivän aamuna Levillä minä ja J päästiin tapaamaan Polar Lights Toursin Päivin koirat. Hevoset meille olikin jo tuttuja. Eikä vain tapaamaan, vaan aamulenkille myös. Kello yhdeksältä aamulla koirilla oli aamiainen masussa ja virtaa vanttuissa. Innokas ulina kaikui pitkin metsää kun huskyt odottivat malttamattomina aamun ensimmäistä safaria. Jokaisen kelkan edessä oli viisi koiraa. Valjakot on mietitty tarkkaan etukäteen, sillä koirien täytyy tulla hyvin juttuun keskenään jotta yhteistyö pelaa. Kovin tuntuvat olevan ihmisrakkaita, sillä samalla kun yksi puskee nenällään kämmentäni rapsutuksia vailla, toinen työntää kuonoaan jalkojani vasten ja…Continue Reading
Moikka maailma.
Nyt kun siihen on mahdollisuus, annetaan hyvän kiertää. Minulla on paljon reissukuvia. Siis p-a-l-j-o-n. Silti tiedän, että on monia muita joilla niitä on vielä enemmän. Mitä jos niistä kuvista pitäisi valita tasan yksi? Ei ollut ihan helppo homma, vaikka lopulta olikin. Ryhdyin kahlaamaan kuvia läpi, koska mahtavan aktiiviset ja toimeliaat matkabloggaajakollegani Milla, Inka, Maarit, Elina ja Sanna järjestävät tänä vuonna matkamessuilla valokuvanäyttelyn. Kuvat ovat myynnissä, ja sieltä voi käydä valitsemassa mieleisensä sopivan kokoisena sopivaa korvausta vastaan. Ja tässä seuraa se paras osuus: rahat menevät Plan Suomen kautta lyhentämättömänä Laosin syrjittyihin vähemmistöihin kuuluvien Bokeo-lasten koulunkäynnin tukemiseen. Itsehän olen saanut 18-vuotisen koulutuksen käytännössä pelkillä pennosilla, mutta kaikilla ei tätä mahdollisuutta ole. Niinpä nyt kun mahdollisuus on, annetaan hyvän kiertää. Minkä kuvan valitsin? Tämän. Kyllä. Siinä on sarvikuonon ahteri.  Tämä blogi sai alkunsa meidän Etelä-Afrikan reissuista. Sen vuoksi halusin valita kuvan juuri sieltä. Juuri tämä kuva oli yhtenä innoittajana, jotta tartuin tuumasta toimeen ja…Continue Reading
maastoratsastus-levi-polar-lights-tours-7161
Harrastin pienenä hetken ratsastusta. Siis todellakin vain hetken. En ole koskaan ollut henkeen ja vereen heppatyttö, pesäpallo vei voiton. Hevosen selässä en siis ole ollut ala-asteen jälkeen, paitsi kerran. Sen kerran kun oltiin J:n kanssa Australiassa ja meidät vietiin kolmeksi tunniksi maastorastastukselle seuraavilla ohjeilla: kiipeä selkään, vedä oikeasta suitsesta niin hevonen menee oikealle, vasemmasta niin vasemmalle, molemmista niin se jarruttaa ja purista pohkeilla niin menee eteenpäin. Ja menoksi. Se oli J:n ensimmäinen kerta ratsastamassa, ja pitkän aikaa myös viimeinen. Mutta siitä Australian ratsastuksesta lähtien meillä on ollut haaveena päästä hevosilla maastoon Lapissa. Se haave päätettiin toteuttaa jouluna Levillä. Lapissa satoi viikkoa ennen joulua vettä. Puista lähtivät lumet ja hanki oli roskainen. Harjoitin tiukkaa mentaalikuria etten antaisi sen häiritä. Ja kerrankin oli fortuna meidän puolella, sillä ratsastusta edeltävänä yönä lämpötila tippui pakkaselle, taivaalta leijaili uutta lunta ja aamu sarasti kuulaana ja kirkkaana.  Olimme J:n kanssa innoissamme kuin ilmapallot kun kurvasimme Polar…Continue Reading
levi-low-res-7274
Sitä se on ollut, vuosi 2016. Elämäni vuosi. Ei niinkään ulkomaanmatkojen osalta, mutta aikamoinen matka on ollut koko kaksitoista kuukautta. Vuoden 2016 muistan aina siitä, että minusta tuli äiti. Meistä tuli perhe. Pieni tyttö tuli helmikuussa ja toi mukanaan äärettömän määrän rakkautta, iloa, naurua, kyyneleitä, valvomista, nukkumista, tunteita ja valoa. Tämä vuosi oli poikkeuksellinen myös sen vuoksi, että en ollut päivääkään töissä. Syy mainittu yllä. Kokonainen vuosi kotona on jotain mitä en antaisi pois. 365 päivää aikaa keskittyä siihen, mikä elämässä on olennaista. Se on aika lahja. Mennyt vuosi jää mieleen myös siitä, että saimme uuden kodin. Lämminhenkinen ja kutsuva pieni talo Pohjois-Espoossa on se paikka, jossa pirpana oppi ryömimään, konttaamaan, nousemaan seisaalleen, syömään itse ja varmasti pian myös kävelemään. Nämä neljä seinää pitävät sisällään jo hurjan määrän tärkeitä muistoja. Vuonna 2016 seurasin vuodenaikojen vaihtumista ja luonnon muuttumista tarkemmin kuin aiemmin. Kävimme retkillä, veneilimme kesälomalla, tapasimme ystäviä ja perhettä ja…Continue Reading
koiramaen-pajutalli-7031
Minä olen jouluihminen. Siis sillä tavalla kohtuullisesti. Ei niin, että kuusi tuotaisiin joulukuun alussa tai punaiset verhot ripustettaisiin marraskuussa. Vaan sillä tavalla, että kynttilöiden määrä lisääntyy, kausivaloja (huom. ei jouluvaloja vaan kausivaloja) ripustellaan pikkuhiljaa marraskuun lopulla, ja sinne tänne saattaa ilmestyä muutama havunoksa ja hyasintti ensimmäisen adventin tienoilla. Olen ehdottomasti jouluihminen siten, että rakastan kiertää joulutoreja, puoteja ja putiikkeja, maistella glögit ja joulusumpit kahviloissa ja kuunnella joululauluja. Kun kysytään mitä olen viime aikoina tehnyt, niin tuohon meidän aika on pirpanan kanssa nyt onneksi paljolti kulunut. On kierretty Tuomaan markkinat, käyty Tiirinkosken tehtaalla Hämeenlinnassa, kahviloissa Helsingissä ja jouluostoksilla. Ja kahdesti ollaan jo käyty Koiramäen Pajutallilla Tuusulassa. Kun tykkää joulusta, kahviloista ja putiikeista, arvatkaa vaan onko pajutalli mahtava paikka? ps. Pirpanan suosikit oli tietty possut Otto ja Arvi. Koiramäen pajutallin löydät osoitteesta Forsteninkuja 10. Sinne on helppo ja lyhyt poiketa Tuusulanväylältä aivan Vantaan rajalta. Lentokentän kiitoradat ovat kivenheiton päässä. Pajutallin joulu pitää ovet auki…Continue Reading
key-west-6873
730 päivää. Toisin sanoen kaksi vuotta. Niin kauan tämä sivusto on ollut pystyssä. Johan on aika vilahtanut. Ja tiedättekö kuinka kauan meidän viimeisestä kunnollisesta ulkomaanmatkasta on aikaa? No tasan vuosi. Blogin yksivuotissyntymäpäivää vietettiin Miamin lämmössä, ja kun tuonne marraskuisen Espoon pimeyteen katselee niin en yhtään laittaisi pahitteeksi uusintareissua, ehkä niin kuin än yy tee nyt. Lisään tämänkin jutun kuvitukseksi floridalaista väriterapiaa, sillä se tuntuu nyt olevan yksi helpoimmista pikahelpotuksista orastavaan kaamosahdistukseen. En muista koska meillä olisi ollut näin pitkä pätkä putkeen oleilua koto-Suomessa ilman ulkomaanreissuja. Suurin syy tähän poikkeukselliseen paikoillaanoloon on eittämättä tuo nyt kahdeksankuinen pirpana, joka näissä kuvissa olla möllötti tyytyväisenä vielä vatsassa. En ole yhtään pahoillani, että reissuista on pidetty taukoa, sillä olen nauttinut vauvavuoden rauhoittamisesta suunnattomasti. Emme missään vaiheessa ole kokeneet, että lapsi olisi minkäänlainen este matkustamiselle, mutta jotenkin luonnostaan tämä vuosi on kulunut rauhallisissa merkeissä. Sitä paitsi kotimaan koluamiselle ja lähiretkille on nyt ollut loistavasti aikaa ja mahdollisuuksia.…Continue Reading
wien-0157
Nyt kun ruskasta alkaa täällä etelässäkin olla jäljellä enää muutama oranssihtava ja puolimädäntynyt lehtiläjä, on hyvä aika ryhtyä virittäytymään jouluun. Sillä vaikka viimeiseen saakka pyrin löytämään ne positiiviset ja kauniit puolet Suomen luonnosta, on pakko myöntää, että marraskuun vesisateissa se auringonsäteen löytäminen risukasasta alkaa olla melkoisen hankalaa. (Pakkasaamuja odotellessa siis.) Nyt on viimeistään oivallinen aika napata miniloma keski-Euroopan joulumarkkinoille. Saksassa markkinoita löytyy ymmärtääkseni kylästä jos toisestakin, mutta me kävimme muutama vuosi sitten fiilistelemässä Glühwein-huuruissa Wienin joulun avausta. Itävallan pääkaupunki Tonavan varrella on mielettömän kaunis, eivätkä wieniläiskahviloiden aamiaiset ja Sacher-kakku suinkaan vähennä kohteen viehättävyyttä. Rohkenen väittää että jopa päinvastoin. Erityisen tunnelman kaupunkiin toivat vasta viritetyt jouluvalot, jotka sytytettiin juhlallisuuksien kera samana iltana kun saavuimme kaupunkiin marraskuun puolivälissä. Kävelykaduille oli pystytetty kojuja joista sai illan pimetessä lämmikkeeksi hoyryävän kuumaa glühweinia ja vaskipuhallinkvartetot soittivat vieressä joululauluja. Jos ei siinä päässyt joulunalustunnelmaan niin ei sitten missään. Varsinaisia joulumarkkinoita Wienissä pystytetään joka vuosi marraskuun puolivälin…Continue Reading