Moikka maailma.
Nyt kun siihen on mahdollisuus, annetaan hyvän kiertää. Minulla on paljon reissukuvia. Siis p-a-l-j-o-n. Silti tiedän, että on monia muita joilla niitä on vielä enemmän. Mitä jos niistä kuvista pitäisi valita tasan yksi? Ei ollut ihan helppo homma, vaikka lopulta olikin. Ryhdyin kahlaamaan kuvia läpi, koska mahtavan aktiiviset ja toimeliaat matkabloggaajakollegani Milla, Inka, Maarit, Elina ja Sanna järjestävät tänä vuonna matkamessuilla valokuvanäyttelyn. Kuvat ovat myynnissä, ja sieltä voi käydä valitsemassa mieleisensä sopivan kokoisena sopivaa korvausta vastaan. Ja tässä seuraa se paras osuus: rahat menevät Plan Suomen kautta lyhentämättömänä Laosin syrjittyihin vähemmistöihin kuuluvien Bokeo-lasten koulunkäynnin tukemiseen. Itsehän olen saanut 18-vuotisen koulutuksen käytännössä pelkillä pennosilla, mutta kaikilla ei tätä mahdollisuutta ole. Niinpä nyt kun mahdollisuus on, annetaan hyvän kiertää. Minkä kuvan valitsin? Tämän. Kyllä. Siinä on sarvikuonon ahteri.  Tämä blogi sai alkunsa meidän Etelä-Afrikan reissuista. Sen vuoksi halusin valita kuvan juuri sieltä. Juuri tämä kuva oli yhtenä innoittajana, jotta tartuin tuumasta toimeen ja…Continue Reading
maastoratsastus-levi-polar-lights-tours-7161
Harrastin pienenä hetken ratsastusta. Siis todellakin vain hetken. En ole koskaan ollut henkeen ja vereen heppatyttö, pesäpallo vei voiton. Hevosen selässä en siis ole ollut ala-asteen jälkeen, paitsi kerran. Sen kerran kun oltiin J:n kanssa Australiassa ja meidät vietiin kolmeksi tunniksi maastorastastukselle seuraavilla ohjeilla: kiipeä selkään, vedä oikeasta suitsesta niin hevonen menee oikealle, vasemmasta niin vasemmalle, molemmista niin se jarruttaa ja purista pohkeilla niin menee eteenpäin. Ja menoksi. Se oli J:n ensimmäinen kerta ratsastamassa, ja pitkän aikaa myös viimeinen. Mutta siitä Australian ratsastuksesta lähtien meillä on ollut haaveena päästä hevosilla maastoon Lapissa. Se haave päätettiin toteuttaa jouluna Levillä. Lapissa satoi viikkoa ennen joulua vettä. Puista lähtivät lumet ja hanki oli roskainen. Harjoitin tiukkaa mentaalikuria etten antaisi sen häiritä. Ja kerrankin oli fortuna meidän puolella, sillä ratsastusta edeltävänä yönä lämpötila tippui pakkaselle, taivaalta leijaili uutta lunta ja aamu sarasti kuulaana ja kirkkaana.  Olimme J:n kanssa innoissamme kuin ilmapallot kun kurvasimme Polar…Continue Reading
levi-low-res-7274
Sitä se on ollut, vuosi 2016. Elämäni vuosi. Ei niinkään ulkomaanmatkojen osalta, mutta aikamoinen matka on ollut koko kaksitoista kuukautta. Vuoden 2016 muistan aina siitä, että minusta tuli äiti. Meistä tuli perhe. Pieni tyttö tuli helmikuussa ja toi mukanaan äärettömän määrän rakkautta, iloa, naurua, kyyneleitä, valvomista, nukkumista, tunteita ja valoa. Tämä vuosi oli poikkeuksellinen myös sen vuoksi, että en ollut päivääkään töissä. Syy mainittu yllä. Kokonainen vuosi kotona on jotain mitä en antaisi pois. 365 päivää aikaa keskittyä siihen, mikä elämässä on olennaista. Se on aika lahja. Mennyt vuosi jää mieleen myös siitä, että saimme uuden kodin. Lämminhenkinen ja kutsuva pieni talo Pohjois-Espoossa on se paikka, jossa pirpana oppi ryömimään, konttaamaan, nousemaan seisaalleen, syömään itse ja varmasti pian myös kävelemään. Nämä neljä seinää pitävät sisällään jo hurjan määrän tärkeitä muistoja. Vuonna 2016 seurasin vuodenaikojen vaihtumista ja luonnon muuttumista tarkemmin kuin aiemmin. Kävimme retkillä, veneilimme kesälomalla, tapasimme ystäviä ja perhettä ja…Continue Reading
koiramaen-pajutalli-7031
Minä olen jouluihminen. Siis sillä tavalla kohtuullisesti. Ei niin, että kuusi tuotaisiin joulukuun alussa tai punaiset verhot ripustettaisiin marraskuussa. Vaan sillä tavalla, että kynttilöiden määrä lisääntyy, kausivaloja (huom. ei jouluvaloja vaan kausivaloja) ripustellaan pikkuhiljaa marraskuun lopulla, ja sinne tänne saattaa ilmestyä muutama havunoksa ja hyasintti ensimmäisen adventin tienoilla. Olen ehdottomasti jouluihminen siten, että rakastan kiertää joulutoreja, puoteja ja putiikkeja, maistella glögit ja joulusumpit kahviloissa ja kuunnella joululauluja. Kun kysytään mitä olen viime aikoina tehnyt, niin tuohon meidän aika on pirpanan kanssa nyt onneksi paljolti kulunut. On kierretty Tuomaan markkinat, käyty Tiirinkosken tehtaalla Hämeenlinnassa, kahviloissa Helsingissä ja jouluostoksilla. Ja kahdesti ollaan jo käyty Koiramäen Pajutallilla Tuusulassa. Kun tykkää joulusta, kahviloista ja putiikeista, arvatkaa vaan onko pajutalli mahtava paikka? ps. Pirpanan suosikit oli tietty possut Otto ja Arvi. Koiramäen pajutallin löydät osoitteesta Forsteninkuja 10. Sinne on helppo ja lyhyt poiketa Tuusulanväylältä aivan Vantaan rajalta. Lentokentän kiitoradat ovat kivenheiton päässä. Pajutallin joulu pitää ovet auki…Continue Reading
key-west-6873
730 päivää. Toisin sanoen kaksi vuotta. Niin kauan tämä sivusto on ollut pystyssä. Johan on aika vilahtanut. Ja tiedättekö kuinka kauan meidän viimeisestä kunnollisesta ulkomaanmatkasta on aikaa? No tasan vuosi. Blogin yksivuotissyntymäpäivää vietettiin Miamin lämmössä, ja kun tuonne marraskuisen Espoon pimeyteen katselee niin en yhtään laittaisi pahitteeksi uusintareissua, ehkä niin kuin än yy tee nyt. Lisään tämänkin jutun kuvitukseksi floridalaista väriterapiaa, sillä se tuntuu nyt olevan yksi helpoimmista pikahelpotuksista orastavaan kaamosahdistukseen. En muista koska meillä olisi ollut näin pitkä pätkä putkeen oleilua koto-Suomessa ilman ulkomaanreissuja. Suurin syy tähän poikkeukselliseen paikoillaanoloon on eittämättä tuo nyt kahdeksankuinen pirpana, joka näissä kuvissa olla möllötti tyytyväisenä vielä vatsassa. En ole yhtään pahoillani, että reissuista on pidetty taukoa, sillä olen nauttinut vauvavuoden rauhoittamisesta suunnattomasti. Emme missään vaiheessa ole kokeneet, että lapsi olisi minkäänlainen este matkustamiselle, mutta jotenkin luonnostaan tämä vuosi on kulunut rauhallisissa merkeissä. Sitä paitsi kotimaan koluamiselle ja lähiretkille on nyt ollut loistavasti aikaa ja mahdollisuuksia.…Continue Reading
wien-0157
Nyt kun ruskasta alkaa täällä etelässäkin olla jäljellä enää muutama oranssihtava ja puolimädäntynyt lehtiläjä, on hyvä aika ryhtyä virittäytymään jouluun. Sillä vaikka viimeiseen saakka pyrin löytämään ne positiiviset ja kauniit puolet Suomen luonnosta, on pakko myöntää, että marraskuun vesisateissa se auringonsäteen löytäminen risukasasta alkaa olla melkoisen hankalaa. (Pakkasaamuja odotellessa siis.) Nyt on viimeistään oivallinen aika napata miniloma keski-Euroopan joulumarkkinoille. Saksassa markkinoita löytyy ymmärtääkseni kylästä jos toisestakin, mutta me kävimme muutama vuosi sitten fiilistelemässä Glühwein-huuruissa Wienin joulun avausta. Itävallan pääkaupunki Tonavan varrella on mielettömän kaunis, eivätkä wieniläiskahviloiden aamiaiset ja Sacher-kakku suinkaan vähennä kohteen viehättävyyttä. Rohkenen väittää että jopa päinvastoin. Erityisen tunnelman kaupunkiin toivat vasta viritetyt jouluvalot, jotka sytytettiin juhlallisuuksien kera samana iltana kun saavuimme kaupunkiin marraskuun puolivälissä. Kävelykaduille oli pystytetty kojuja joista sai illan pimetessä lämmikkeeksi hoyryävän kuumaa glühweinia ja vaskipuhallinkvartetot soittivat vieressä joululauluja. Jos ei siinä päässyt joulunalustunnelmaan niin ei sitten missään. Varsinaisia joulumarkkinoita Wienissä pystytetään joka vuosi marraskuun puolivälin…Continue Reading
nuuksio-6461
Nuuksio – tuo pääkaupunkiseudun ikioma korpimetsä. Käyntikertani Nuuksioon voidaan toistaiseksi laskea yhden käden sormilla, ja ihan vain etusormi ja peukalo riittävät osoittamaan montako reittivalintaa olen siellä tehnyt. Toki niistä on kulunut sen verran aikaa, että muistikuvat reiteistä olivat hyvin hatarat. Mutta olettaa voi tilanteen muuttuvan, sillä meidän lähin kansallispuistomme on nyt Sipoonkorven sijasta juurikin tämä Espoon ylpeys. Toistaiseksi me olemme pirpanan kanssa kahden retkeillessä kolunneet ulkoilureittejä rattaiden kera, mutta eräs kaunis syksyinen päivä huomasin tytön kasvaneen niin isoksi, että hän pääsisi ulkoilemaan äidin reppuselkään (kiitos Manducan). Kohdevalinta oli Nuuksion Haukkalampi, olemmehan uusia espoolaisia. Aikomuksena oli hyödyntää Manducan tuomat edut kulkemalla jokin reitti, jonne ei välttämättä rattailla pääsisi, mutta vasta perille päästyämme tajusin miten välttämätön väline tuo reppu meidän retkellä oli. 3,8 kilometrin mittaiselle Haukankierrokselle ei nimittäin todellakaan ole asiaa minkään valtakunnan pyörällisten välineiden kanssa. Tai no ehkä asiansa osaavat maastopyöräilijät ovat poikkeus. Haukkalammen ympäri kiertävä reitti (ja Haukkalammen parkkipaikka) ovat ymmärtääkseni Nuuksion suosituinta aluetta, ja…Continue Reading
29519073224_d12eef2955_k
Tiedättekö mitä me tehtiin tänä kesänä Päijänteen kansallispuiston veneretken lisäksi? Me muutettiin. Kyllä. Saatiin se ultimaattinen pakkaushaaste kun koko elämä piti kerätä laatikoihin, ikeakasseihin ja jätesäkkeihin ja siirtää paikasta A paikkaan B. Meille paikka A oli Vantaalla Nikinmäessä ja paikka B löytyi Espoosta. Sipoonkorven kansallispuisto siis vaihtui kertaheitolla Nuuksioon ja sen järvialueisiin. Niinpä meillä on pirpanan kanssa riittänyt tänä syksynä kiertämistä uusissa lähimaastoissa ja voi veljet mitä paikkoja täältä onkaan löytynyt. Minä sisävesien kasvatti nautin lähistöltä löytyvistä järvistä ja lammista ja niiden rannoilla kulkevista poluista. On Myllyjärvi… Kotinurkkien tarkistusta. Exploring our new neighbourhood. #suomiretki Kuva, jonka eevi ✈️ (@e_e_v_i) julkaisi 24. 08ta 2016 klo 9.48 PDT …on Halkolampi ja sen vieressä Väärälampi… Talk about clear and calm water! And within 30 km from Helsinki. 🇫🇮 #halkolampi #reflection #suomenluonto #outdoorlife #luontoonfi #suomiretki #thisisfinland #visitfinland #outdoorfinland #ourfinland #discoverfinland #natureaddict Kuva, jonka eevi ✈️ (@e_e_v_i) julkaisi 25. 08ta 2016 klo 23.04 PDT Lisää…Continue Reading
paijanteen-kansallispuisto-8388
(Jos haluat ensin lukea meidän retkestä, asia onnistuu täällä: Päijänteen kansallispuisto) Päijänteen kansallispuistossa parasta antia ovat eittämättä saaret. Mutta jos menokenkää vipattaa tai kaipailee mannerta ja fasiliteettejä, tarjolla on yöpymiseen myös vierasvenesatamia. Olimme alunperin suunnitelleet yöpyvämme kaikki kolme yötä vierasvenesatamissa, sillä se tuntui vaivattomammalta ja turvallisemmalta vaihtoehdolta viisikuisen pirpanan kanssa. Ensimmäinen yö nukuttiin heti Vääksyssä, sillä vene laskettiin vesille vasta iltahämärässä. Näin pääsimme matkaan heti aamutuimaan. Meitä oli varoteltu etukäteen, että Vääksyssä saattaa olla kekkeröintiä iltamyöhälle. Pilvinen ja sateinen sää takuulla rauhoitti meininkiä, ja me vietettiin paikalla ihan levollinen yö. Ympäristön ja puitteiden puolesta Vääksy sopi juuri tähän tarkoitukseen: kunhan saadaan laituripaikka missä yöpyä, päästään vessaan ja saadaan ehkä kaffilasta sumpit ja purtavaa. Satamassa oli vähän parkkipaikkamainen fiilis. Toinen yö oltiin Kuhmoisissa, sillä se on valittu kahteen otteeseen sisävesien vuoden vierasvenesatamaksi. Se ihme piti siis nähdä. Kuhmoisten vierasvenesatama on palveluidensa puolesta ihan kelpo paikka. Rannassa on kioski, ravintola, tankkaus, jätteiden tyhjennys, suihkut, wc:t ja ilmainen rantasauna,…Continue Reading
Paijanteen kansallispuisto-8374
Viime kesänä me kuultiin kaverilta, että Päijänteellä on paljon hiekkarantaisia saaria, jonne voi hurauttaa veneellä suoraan rantaan. Hiekkarannat laguuneineen ja yllättäen kohoavat kalliorannat odottavat veneilijää, melojaa ja päiväretkeilijää Päijänteellä. Näin sanotaan Metsähallituksen sivuilla Päijänteen kansallispuistosta. Myyty. Niinpä viime kesästä saakka meillä oli tälle kesälle varmana suunnitelmana raahata vene Päijänteelle. Päijänteen kansallispuisto on Järvi-Suomea parhaimmillaan. Se sijaitsee Päijät-Hämeessä Asiakkalan, Sysmän ja Padasjoen alueella. Puisto koostuu lähinnä saarista ja luodoista, jonne päästäkseen tarvitsee veneen, kanootin tai muun veden päällä kulkevan vempeleen. Kartta kansallispuiston saarista ja palveluista löytyy tästä Metsähallituksen esitteestä. Koska ainakaan toistaiseksi Vanajaveden ja Päijänteen välille ei ole ilmestynyt taianomaisesti vesistöyhteyttä, meidän ratkaisu oli heittää vene trailerille, vetää se auton perässä maantietä pitkin Hämeenlinnasta Vääksyn kanavalle Asikkalaan ja laskea sieltä vesille. Ensimmäinen aamu aukeni Päijänteellä pilvisenä, mikä tarkoitti että muita veneitä ei ruuhkaksi asti päässyt näkymään. Meidän pieni perhe liplutteli peilikirkasta järveä pitkin ensimmäiselle etapille Lietsaareen, jonka veroista ei myöhemmin reissulla enää löydettykään. Lietsaari…Continue Reading